keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Pakkotyö Suomessa

Suomi käyttää pakkotyötä velvoittaessaan ihmisiä etujen leikkausten uhalla. Työnhakusuunnitelmasta tai työehdoiltaan kohtuuttomasta työstä ei saa kieltäytyä. Pakkoyhteistyö on tuttua fasistisista järjestelmistä. Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen (kyllä, Suomi on allekirj. sen) 4. artikkeli kieltää yksiselitteisesti kyseisen kaltaisen pakkotyön. Ja tilanne on 1990-luvun jälkeen ainoastaan pahentunut. Syksystä 2001 toimenpiteitä kiristettiin vielä lisää. Olemmeko todellakin natzi-Suomi? Pakkotyökielto on kääntynyt päälaelleen, jolloin työttömien pakkotyöhön suuntautuneista toimenpiteistä on tehty osa normaalia elämää ja yhteiskunnan ylläpitävä voima, jonka vastustajia syyllistetään ja riistetään entistä ankarammin. Erityisesti alle 25-vuotiaita syytetään ”kansalaisvelvoitteidensa” rikkomisesta. Pakolliset määräaikaishaastattelut ja julkeat keskustelunavaukset oikeiston taholta sosiaaliturvan ehdollistamisesta ovat nykyistä Suomen arkea. Ensin aloitettiin työttömien pakkokoulutukset 1997, ja vuoden 2001 syksystä alkaen pakkotyöt. Pakkotyöllä on nätti nimikin. Sitä kutsutaan ”kuntoutukseksi”. Motivaation, ja yhteiskuntajärjestelmän, ylläpitämiseksi lienee seuraava askel luoda työleirejä tuotantosektoreiksi. Itsepäiset Suomalaiset saisivat kaipaamaansa työtä, ilman työnantajalle koituvia taloudellisia liikarasituksia. Uusliberalismin utopia merkitsee pääoman omistajien toimintavapautta ilman yhteiskunnallisia rajoituksia ja velvoitteita. Ehto, joka toteuttaisi tämän fantasian täydellä mitalla todellisuudeksi, vaatisi väkivaltaan perustuvan diktatuurin julistamista. Tätä ennen työtätekevien joukko täytyisi saada antautumaan täydellisesti, ilman ehtoja. Tahti tähän suuntaan on kova. Jos kapitalistinen palkkatyö on menneisyyttä, on vain yksi vaihtoehto jäljellä: siirtyminen sosialistiseen yhteiskuntaan. Taantumuksellinen politiikka, jolla sivistynyt yhteiskunta johdatetaan barbaariseen yhteiskuntaan, on pysäytettävä. Helsingissä 1999-2000 työttömät tekivät valituksen Oikeuskanslerille työttömien kohtelusta ja tekivät huomautuksia palvelulakiin. Lyhyesti pätkä Oikeuskanslerin vastauksesta: ”Koska kirjoituksessanne on ensisijaisesti kyse yhteiskuntapoliittisten kysymysten ratkaisemiseen liittyvästä lainsäädäntövallan käyttämisestä, eli Suomen eduskunnan toimivaltaan kuuluvasta kysymyksestä, en ole toimivaltainen ryhtymään asiassa toimenpiteisiin. Tämän vuoksi kirjoituksenne ei anna puoleltani aihetta enempään. Kirjoituksenne liite palautetaan ohessa. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen; esittelijä Mikko Sarja” Toisin sanoen, asia tulisi tuoda uudelleen julki, ja viedä eduskuntaan puitavaksi. Eduskunnan säätämä laki, huolimatta sen rikollisesta luonteesta, ei kuulu oikeuskanslerin valvonnan alaisuuteen. Toistaiseksi ihmisoikeudet eivät koske työttömiä. Jälleen tarvittaisiin kansalaisaktiivisuutta ja kansanliikettä. On jälleen aika nousta barrikadeille. Punalippu ylös!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti