keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mihin rikkaita tarvitaan?

RIKKAAT laittavat vaivalla hankkimansa omaisuutensa meidän hyväksemme eteenpäin sijoittamalla ja luomalla työpaikkoja – tämä on kenties yleisin puolustuspuhe oikeiston taholta varakkaiden verottamista vastaan. Puhumattakaan siitä sosialistisesta ajatuksesta, että kansalaiset johtaisivat yhteiskuntaa itsenäisesti, ilman kapitalisteja. Mutta onko ”heidän” rahansa ensinkään heidän? Ja tarvitsemmeko todella rikkaita pitämään taloutta yllä? Ensin lienee oleellista tarkentaa, mitä tarkoittaa olla ”rikas”. Porsaita ovat he kaikki Muutama vuosi takaperin, eräs onneton Yhdysvaltain kansallisen komitean puheenjohtaja Michael Steele omasi tarpeeksi röyhkeyttä sanoakseen, että miljoonan dollarin (934 863 euroa) palkka ei ole paljon rahaa. Verojen jälkeen, tottakai, tämä väki vie kotiin vain 600,000 dollaria ja hilut päälle joka vuosi. Kuinkahan he pärjäävät? Todellisuus on, että vain murto-osa yhdestä prosentista koko väestöstä ”tekee” niin paljon rahaa. Marxilaisille tosin se, kuinka paljon joku tienaa, ei ole yhtä tärkeää kuin se, kuinka hän sen tienaa. Kansakunnan riisto Nämä suurten yritysten omistajat ja yhtiöiden johtajat voivat tienata miljoonia miljoonien jälkeen, yksinkertaisesti koska he ovat asemassa ostaakseen kaikkien tarjolla olevien työläisten työvoiman — tarjoutuen maksamaan heille palkkaa. Useimmat työntekijät eivät ole pakotettuja tiettyyn työhön, mutta valtaosalle, joka ei ole asemassa työllistääkseen tai elättääkseen itsensä, vaihtoehto on nääntyminen. Jopa ne työläiset, jotka ovat tarpeeksi onnekkaita pärjätäkseen mukavasti palkallaan, työllistetään yksinomaan heidän työvoimansa/panoksensa vuoksi, yhdessä muiden työtätekevien kanssa, tekemään viime kädessä voittoa kapitalisteille. Palkka maksetaan työvoimasta. ”Työnantaja” on todellisuudessa ”työnostaja”. Tätä työvoimaa hän väärinkäyttää sumeilematta. Kapitalisti ostaa sen kuin minkä tahansa tuotantoa edistävän välineen. Työntekijä on vasaran varsi, ja hänen työvoimansa vasaran pää. Huoletta työntekijällä naputellaan tulosta murtumispisteeseen saakka. Tehdystä työstä ja siitä tulevasta voitosta ei työntekijä pääse osingoille. Hänhän sai jo ”korvauksen”, palkanmaksun työvoimastaan. Joten ”työpaikkojen luominen” on tuskin hyväntekeväisyyteen liittyvä teko, kuten yleisesti halutaan uskotella. Tämä on perussyy, miksi kapitalistien omaisuus ja raha ei ole ”heidän”. Sen loivat alun perin työläiset. Omistussuhteet ja taloudellinen demokratia Kapitalistinen luokka tekee voittoa koska se omistaa ja kontrolloi mitä Karl Marx kutsuu tuotantovälineiksi –tehtaista, toimistoista ja kaupoista koneisiin ja teknologiaan, maasta raaka-aineisiin. Yksityisomistuksen järjestelmä on pienen vähemmistön laillistettu keino varmistaa, että he kontrolloivat mitä tuotantovälineillä tuotetaan. Enemmistö, joka tekee työt, ei saa osallistumislupaa heitä koskeviin päätöksiin. Kapitalistien keskinäinen kilpailu johtaa yhä useammin siihen, että tuotantovälineet keskittyvät yhä enemmän yhä harvempien käsiin. ”Tavalliset” yrittäjät kilpailutetaan nopeasti ulos. Oikeisto ei heille tukeaan anna. Ylikansalliset yhtiöt käyttävät taloudellista voimaansa myös taivuttaakseen hallituksia oman tahtonsa jatkeeksi, ja varmistaakseen itselleen mieluisat lainsäädännöt — he harjoittavat paljon enemmän poliittista voimankäyttöä kuin työtätekevät, halveksien demokraattista periaatetta, ”yksi henkilö, yksi ääni”. Meille kerrotaan tämän olevan enemmän kuin reilua — että itse asiassa työtätekevien tulisi olla kiitollisia siitä, että kapitalisti luo heille työpaikkoja. Mikä on syy siihen, että emme voi verottaa näitä parasiitteja — tämähän estäisi heitä luomasta työpaikkoja tai tekemästä investointeja, joilla luodaan kaikkia osapuolia hyödyntävää uutta teknologiaa. Jälleen, kapitalistit luovat työpaikkoja vain silloin kun he itse kykenevät siitä saamaan voittoa. He ovat nopeita tuhoamaan ja siirtämään työpaikkoja, jättäen entiset työntekijänsä kompuroimaan työtaistelun raunioille. Ja vain jotta ”isoherra” voisi maksaa pienintä mahdollista palkkaa täten tehden isompaa voittoa. Vaihtoehtona kansanvalta? Hallitukset jotka kohtaavat painetta alhaalta päin, kykenevät ’luomaan’ työpaikkoja, kuten 1930-luvun suuren laman aikaan nähtiin. Samoin on hyvä muistaa, että kansalliset ohjelmat ja säätiöt, eivät yksityiset sektorit, ovat vastuussa useista tärkeistä 1900-luvun teknologisista saavutuksista; poliorokote,mikroprosessori ja Internet, muutamia mainitaksemme. Työntekijät yhteisönä ovat aivan yhtä hyvin kykeneviä kuin kapitalistitkin tekemään päätöksiä yhteiskunnan ja talouden suhteen, mutta heidän käskynalainen asemansa estää tämän. Sosialistinen yhteiskunta ratkaisisi tämän ristiriidan. Työntekijät suunnittelisivat ja kontrolloisivat demokraattisesti tuotantoa, tarjoten jokaiselle merkityksellistä työtä sen mukaan, mikä on tarpeen tarpeiden kohtaamiseksi. Lopuksi Tuotantovälineiden yksityisomistus –kapitalistisen yhteiskunnan kulmakivi — on todellinen syy siihen, miksi meillä ei ole tarpeeksi työpaikkoja. Kapitalisti ylityöllistää osan väestöstä jättäen loput krooniseen työttömyyteen jatkuvaksi pelotteeksi niille ”onnellisille”, joilla vielä on työtä. Kun työtätekevät, työttömät ja yrittäjät yhdistyneenä voimana iskevät suuremman kakkupalan kimppuun — olkoon se sitten suurempi palkka tai korkeammat verot rikkaille sosiaalisten ja työllistämishankkeiden kustantamiseksi — he havainnollistavat sen, että heidän työpanoksensa ylläpitää taloutta. Ja silloin he kulkevat ensiaskeliaan kohti toisenlaista yhteiskuntaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti