maanantai 31. toukokuuta 2010

Elvis Presley, 1935-1977

Aivan aluksi ilmaisen mielipiteeni parhaasta Elviksen levyttämästä kappaleesta:

I Got A Feelin' In My Body (-73).
Elvis yhdistää kaikki saamansa vaikutteet vuosien varrelta tässä vaikuttavassa gospel-funkissa modernilla tavalla, jota hänen aikalaisensa tuskin osasivat odottaa tai arvostaa. Kappale julkaistiin heikolla menestyksellä 1970-luvun lopulla eikä saanut ansaitsemaansa huomiota. Tämän kappaleen myötä saatamme päästä lähemmäksi Elviksen sielunelämää. Rakkaus musiikillisten kulttuurien yhteensulautumiseen ja hengellisyyteen paistavat kirkkaana tässä klassikossa.

Elviksen kuolemasta kolmekymmentä vuotta

Kuten Tao, Elvis koskettaa sielua, hyväksymistä, inhimillisyyttä, parantamista, väkivallattomuutta ja myötätuntoa. Hänessä voimme havaita ajatuksen vastakohtien kohtaamisesta.
Voimme niiden sisäistämisellä muuttaa omia paradoksejamme parempaan suuntaan,
mikä on jokaisen yksilön tehtävä, myös Elviksen.
Peilaamalla omia ongelmiamme Elviksen omiin kamppailuihin, tuntemalla ja hyväksymällä hänen kokemansa tuskansa, on Elvis antanut meille mahdollisuuden käydä läpi luovan muutoksen prosessin ja parantaa itseämme. Tämä mietelmä muistuttaa läheisesti Jeesuksen tarinasta.
Ei siis ihme, että Elvis onkin kasvanut monien mielessä lähes uskonnolliseksi ikoniksi.

Elvis itse tiesi rajansa eikä koskaan nostanut itseään hengelliselle jalustalle. Elvis uskoi Jumalaan, ja siihen, että hänen elämäntyönsä oli toimia Jumalan rakkauden äänitorvena.
”Tunnen Jumalan ja hänen hyvyytensä. Uskon, että voin ilmaista musiikissani hänen rakkauttaan meitä kohtaan.” hän sanoi. Elvis heijastaa hengellistä etsintäretkeä itseemme.

”Tiesin omalla tavallani. Tiesin.” – Elvis Presley kutsumuksestaan laulajaksi

Elvis oli kuin matkaaja joka yrittää takaisin todelliseen minäänsä. Hän ymmärsi, että hyvä elämä sisältää neljä päähyvettä: Kaiken elämän suojeleminen, vilpittömyys, hyväntahtoisuus ja tukeminen palvelemalla toisia odottamatta vastapalvelusta. Tästä huolimatta hänen suureellinen imagonsa ja identiteettinsä johtivat valeminän syntyyn, joka vuorostaan veti Elviksen sisälle rooliin.
Hänelle tärkeänä voidaan pitää myös rehellisyyttä ja itseltään paljon vaatimista.
Tämä näkyi vakavana suhtautumisena sopimuksiin; kun sana oli annettu siitä tuli pitää kiinni.

Omana itsenään olemisen pyrkimys tuotti Elvikselle ongelmia hänen luontaisen ujoutensa ja vieroksumisen pelon vuoksi. Mitä jos he eivät hyväksyisi häntä? Entä jos kukaan ei pitäisi hänestä? Nämä ja monet muut kysymykset kiusasivat häntä konserttikiertueiden aikana. Vastausta siihen, miksi hänet valittiin Elvikseksi, hän sai odottaa. Lopullinen vastaus löytyi niin Jumalasta kuin itsensä kehittämisen välttämättömyydestä. Ihmisen tulee aina kehittyä ja oppia uutta, vaikka se sisältäisi joskus ikäviäkin asioita tai tilanteita. Kaikesta voi kasvaa ihmisenä.

”Musiikki toimii välittäjänä ihmisen hengellisen ja aistillisen elämän välillä.” – Beethoven

Elviksen musiikin mukana on mahdollista kasvaa. Aluksi ihastut raakaan 1950-luvun Elvikseen, hengität vapauden tunnetta minkä hän levittää rennolla asenteellaan. Aika kuluu, tunnet kasvaneesi irti jostakin ja kehittäneesi identiteettiäsi. Löydät kypsemmän musiikin, 1960-luvun alun Elviksen ja hämmästyt hänen muuntautumiskykyään. Ote on säilynyt dynaamisena ja antaa sinulle energiaa. Ikää kertyy, olet kehittänyt itsellesi ideologian ja samalla kuitenkin kaipaat iloa elämään.
Havaitset 1960-luvun puolivälin ja loppupuolen Elviksen kasvaneen mukanasi, yhtä aikaa ilahduttaen, suruja ja iloja monipuolisesti käsitellen, ja ajatuksia herättäen. 1970-luvun Elvis kiteyttää kaiken aiemmin kuullun dramaattiseksi valaistumisen hetkeksi. Matka alkaa alusta.
Elviksen rakkaus musiikillisten kulttuurien yhdistämiseen ja itsensä kehittämiseen itsensä ja muiden hyväksi tuntuvat täysin selviltä ajatuksilta. Olet kasvanut. Ja tie jatkuu eteenpäin.

”Halusin vain auttaa ihmisiä; rakastaa heitä, piristää heitä, jakaa hieman iloa.” – Elvis Presley

Vaikka Elvis oli saanut hyvään suuntaan vievän uskonnollisen kokemuksen vuonna 1965, hän ei kyennyt pitämään tästä suunnasta kiinni. Suhtautuminen nopeasti rikastumiseen oli vaikeaa ja kohtalon iskujen edessä masentumiseen helppo vajota. Vahaviitta suli aurinkoa lähestyessä ja hän putosi housunlahkeet tuulessa lepattaen kuuluisuuden mereen.
Meren lailla kuuluisuus toisinaan pitää sinua hyvänä, toisinaan taas riepottelee armotta ympäri maailmaa. Ja usein vain pintapuoli on havaittavissa.
Elvis ei kenties löytänyt riittävästi tarkoitusta kuvitelluille ja todellisille kärsimyksilleen, mutta ehkä me kykenemme siihen peilaamalla itseämme Elvikseen. Ehkä me hänen avullaan voimme löytää luovan tarkoituksen elämällemme. Hänen musiikkinsa on tietyistä ajankohdan piirteistään huolimatta ajatonta. Voimme ammentaa siitä ja olla yhtä sen kanssa. Kaikki voivat kuunnella Elvistä iästä tai sukupuolesta huolimatta. Elvis fanklubeja löytyy mm. Japanista, Australiasta, Brasiliasta, Kanadasta, Saksasta ja (tietenkin) Suomesta. Kulttuurirajat rikkoutuvat.
Vuosisadan artisti elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti